Askeleita kerrostalon käytävässä

Kirja-arvio. Romaani.
Marko Hautala: Pimeän arkkitehti (Tammi 2020, 335 s.)

Kotimaisen kauhun kuningas onnistuu jälleen. Kriitikoiden Marko Hautalasta käyttämät ylisanat eivät ole tyhjästä temmattuja, niin maagisesti lukijan telkeää rakenteisiinsa myös Pimeän arkkitehti. 

Hautalan teoksissa paha piilee arkisissa asioissa. Mahdollisia uhkia muodostavat naapurit, perhe, kerrostaloasunto, ovenkahvat, kylpyhuoneen laatat tai lattialistat... ja mukaan hiippaileekin sitten myös jotain hivenen eksoottisempaa.  

Pimeän arkkitehti sijoittuu 1960-luvun alussa rakennettuun vaasalaisen kerrostaloon, johon paikkaansa maailmassa etsivä nuori mies Joni muuttaa. Isä on ostanut hänelle asunnon, koska toivoo Jonin saattavan opintonsa vihdoin valmiiksi. Välit isän kanssa ovat varsin kireät. Isä ole vaivautunut kertomaan talossa tapahtuneita synkkiä asioita, jotka alkavat kuitenkin pian paljastua. Talossa on alusta lähtien pahaenteinen tunnelma. Miljöö on hienosti kuvattu. Kukapa ei olisi joskus pelännyt yksin kerrostalon kellarikerroksessa, jossa aikakatkaisin sammuttaa valot yhtäkkiä ja jossa omituiset huminat ja kolinat säikäyttävät helposti. Tästä tunnelmasta romaani ottaa kaiken irti. Väsynyt yksinhuoltajaäiti, juoppo veteraani ja masentunut tubettaja muistuttavat siitä, miksi emme yleensä halua tutustua naapureihimme. Omissakin ongelmissa on sietämistä. 

Romaanissa seikkaillaan toden ja kuvitelman häilyvällä raja-alueella, todellisuus liikkuu totutusta. Lukijalla on täysi työ yrittää löytää juonesta realistinen selitys tapahtumille, koska viime kädessä toivoo tietenkin henkilöhahmojen pelastumista ja rationaalisen maailman läsnäoloa. Psykologisesti kiinnostavien, sympaattisten ja uskottavien hahmojen rakentaminen on Hautalan ehdoton vahvuus. Samoin taito kuvata pahaenteisyyttä ilman, että mitään on vielä varsinaisesti tapahtunut. Järjestyksestä pois luisumisen voi aiheuttaa pieni asia, joka onkin yhtäkkiä pois paikoiltaan tai se, että jokin asia tai esine on paikassa, jossa sen ei pitäisi olla. Kaaos voi alkaa mistä tahansa huomiosta. Kohta ollaan äärettömän äärellä.  

Pimeään syysiltaan tämä on mitä parasta luettavaa.