Sinun ruumiisi ei ole sinun

Kirja-arvio. Romaani. Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa (Like, 2017)

Aloitettuani kirjan tajusin pian lukevani kolmatta osaa trilogiasta, josta olen aiemmin lukenut ensimmäisen osan (Yö ei saa tulla, 2015, toinen osa: Korppinaiset, 2016). "Varoitus" tästä olisi voinut olla paikallaan takakannessa, mutta ilmeisesti tarkoitus on, että kirjat toimivat myös itsenäisinä, niin että lukemisjärjestyksellä ei oikeastaan ole väliä. En ole varma yhdynkö täysin tähän näkemykseen, sillä teksti sisälsi useita viittauksia edeltäjäänsä. Enemmän siis luultavasti tästä saisi irti, jos olisi lukenut molemmat aiemmat teokset, mutta menihän se näinkin ja kärryille pääsi kyllä. 

Teos on painajaismainen matka Romaniaan ja samalla kertoja-Johanneksen sielun tummiin syövereihin. Jopa hieman alleviivaten muistutetaan siitä, että paha ei välttämättä aina tule ulkopuolelta, eikä lukija tiedä keneen luottaa. Kyseessä on silti myös eräänlainen sankaritarina, sillä Johannes lähtee selvittämään entisen rakastettunsa Aalon kohtaloa pelastaakseen oman mielenrauhansa ohella nykyisen perheensä. Taustalla kummittelee esikoispojan menetys ja huoli eloon jääneestä pojasta. Mukaan astuu vielä toinenkin ex-rakastettu Ellen Sandvall, salaperäinen tutkimuslaitos ja unissa näyttäytyviä omituisia olioita. Tunnelman luomisessa Raevaara on taitava ja sukellus pimeään on kouriintuntuva. Paikka paikoin kerronta on kylläkin minun makuuni hidastempoista ja henkilöt jäävät hiukan etäisiksi. 

Hyytävimmillään teos on loppupuolella, jolloin tutkimusinstituuttina toimivan sairaalan sisältämät kauhut näyttäytyvät hyvin konkreettisina. Groteski, sijoiltaan kääntynyt ruumiillisuus ja toisaalta siitä irtautuminen muodostavat teoksen punaisen langan. Missä menevät ihmisen ruumiin rajat? Mihin asti sitä voi muokata niin, että kyseessä on yhä sama ihminen? Leppoisia yöunia kaipaaville tai sairaalapelkoa poteville tätä ei voi suositella, mutta Frankensteinin perinnön vaalimisesta innostuneille lämpimät suositukset.