Hukassa oman talon huoneissa

Romaani. Salla Simukka: Tästä kaikki alkaa
Tammi 2022, 169 s.

Kun minkä tahansa Salla Simukan kirjoista ottaa käteensä, huomaa heti jotakin salaperäistä ja taianomaista. Kirjat houkuttelevat lukemaan, mutta siitä huolimatta olen lukenut vain osan tuotannosta. Tämä kirja osui nyt käteen kirjastossa, ja tällä kertaa se sai kutsun kotiin asti.

Tästä kaikki alkaa on nuortenkirjailijana tunnetun Salla Simukan ensimmäinen aikuisten romaani. Se hyödyntää paljon kauhun elementtejä, vaikken määrittelisi sen maagista tunnelmaa yksiselitteisesti kauhuksi. Tunnelma on unenomainen, pohdinta painajaisia analyyttisempaa ja pääjuonta kuljettavien lukujen välissä esiintyvät kertomukset hiuksia nostattavia.

Tarina kertoo päättymässä olevasta parisuhteesta ja eroon liittyvästä turhautumisesta vahvasti symbolisella tasolla. Nova ja Isla ovat päättäneet erota, mutta Isla käyttäytyy kuin mitään ei olisi tekeillä. Nova puolestaan kokee olevansa jumissa tilanteessa, jossa jonkin pitäisi loppua ja jonkin alkaa, mutta mikään ei etene. Nova on toisen kanssa yksin ja pyörittelee asioita päässään, kunnes todellisuus hajoilee ympäriltä. Missä hänen pitäisi olla? Ammatiltaan Nova on kuvataiteilija, joka työstää kuvitusta kauhutarinakokoelmaan, ja myös valmisteilla olevat teokset alkavat elää omaa elämäänsä.

Nova ja Isla asuvat luonnonhelmassa vanhassa talossa, jonka menneisyys ja sen päällekkäin kerrostuvat kaiut näyttäytyvät Novalle kasvavan tuskan myötä. Unissa talon tulkitaan kuvastavan omaa itseä ja tätä tarinaa on helppo lukea tuota ajatusta vasten. Talo kätkee sisäänsä paljon enemmän kuin ensikatsomalta huomaa. Vasta rajatilanne ja voimakas stressitila avaa portaita ylä- ja alakertaan, joista löytyy pelottavia asioita.

Teos osoittaa lyhyen ilmaisun tehokkuuden. Kirjan maailmaan on helppo päästä kiinni ja se vetää mukanaan. Eniten pidin juonen lomassa kerrotuista tarinoista, jotka olivat vaikuttavia ja peilasivat hienosti eroon liittyviä kauhun tunteita. On loputtomasti mahdollisuuksia, miten asiat ovat voineet ja olisivat voineet mennä, jälkikäteen voi tehdä vain arvailuja ja tulkintoja. Silti johonkin pitäisi pystyä perustamaan nykyhetki.

Tai ehkä ihmissuhde oli sittenkin kuin piirros, johon kertyi vuosien mittaan yhä lisää viivoja, sotkuja, tummempia kohtia. Vähitellen kuva vääristyi näyttämään joltain aivan muulta kuin se oli aluksi ollut. Siitä tuli kuva, jota ei olisi halunnut katsoa. (s. 20)

Kun on hukassa elämän tärkeimmässä suhteessa, myös omat rajat haalistuvat ja muuttuvat epämääräisiksi.

En ole aivan varma, olinko tyytyväinen loppuun, mutta ei kai se kovin ylevä tavoite olekaan, että lukijana pitäisi lopussa olla tyytyväinen. Asioita voi jäädä kertomatta, sinut voidaan hylätä töksähtäen tai heittää vielä enemmän tyhjän päälle kuin ajattelit. Tämä tarina, joka avasi hetkiä ja tunteiden mahdollisuuksia antamatta lopullisia vastauksia, toimi tällaisena.

Salla Simukan teos Poika ullakolla, poika kellarissa on parhaillaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana. Siihen en ole vielä ennättänyt tutustua, mutta aiheen perusteella näissä teoksissa on kenties yhteneviä elementtejä, joten kiinnostus siihenkin heräsi.