Uuden pikkusiskon vaarallinen ystävä

Romaani. Mary Downing Hahn, suom. Renne Nikupaavola: Kunhan Helen tulee
Kustannus Oy Jalava 1989, 144 s.

Ala-asteella kirjastonsetä sanoi minulle lainaustiskillä kutakuinkin näin: ”Se on sitten tosi pelottava. Älä suosittele muille.” Koska hän oli niitä aikuisia, jotka juttelivat höpöjä aivan vakavalla naamalla, en vieläkään ole varma, oliko hän tosissaan vai ei. Joka tapauksessa nyt yli 30 vuotta myöhemmin ajattelin suositella tätä kaikille. Palasin siis hiljattain lapsuuden pelkoihin lukemalla lasten kauhuromaanin Kunhan Helen tulee. Tai totta puhuen en juuri muista, miltä tämän lukeminen lapsena tuntui, mutta tarina on jäänyt mieleen.

Kirjan nimi on hyytävä. Se riittää kertomaan, että Helenin tullessa tapahtuu jotakin kamalaa, vaikka emme ollenkaan tiedä mitä. Kansikuva kertoo, että kyseessä on kummitustarina. Lukeminen paljastaa sen kauniiksi, pelottavaksi ja traagiseksi, eli hyvinkin täysiveriseksi sellaiseksi. Tosin tätä tekstiä kirjoittaa nyt ihminen, jonka käsitystä kummitustarinoista on saattanut määrittää tämä teos.

Kirja kertoo uusperheestä. Päähenkilö, 12-vuotias Molly, tulee mainiosti toimeen veljensä ja äitinsä kanssa, mutta uusi pikkusiskopuoli Heather on maailman ärsyttävin ja itsekeskeisin riippakivi. Painajainen alkaa, kun äiti ja isäpuoli päättävät, että perhe muuttaa maalle vanhaan kirkkorakennukseen. Kaupan päälle tonttiin kuuluu hautausmaa. Yksinäinen Heather ystävystyy siellä  näyttäytyvän kummituksen kanssa, mutta aika pian selviää, ettei aave ole hyväntahtoinen. Molly on kauhuissaan. Koska Mollyn ja aaveen vietävissä olevan Heatherin lisäksi kukaan muu ei usko yliluonnolliseen, ratkaisun avaimet jäävät hänelle. Vaikka Molly haluaisi vain eroon Heatherista, ei voi olla oikein jättää pienempää lasta koko perhettä uhkaavan pahan armoille. 

Lukija pystyy hyvin samaistumaan päähenkilön Heatheria kohtaan tuntemaan inhoon, joka johtuu epäoikeudenmukaisiksi koetuista tilanteista. Myös ympäristön pahaenteinen tunnelma on aistittavissa. Metsälampi kiehtoo pieniä kulkijoita enemmän kuin on tarpeen ja hyytävä sade vihmoo. Jotta asiat voivat järjestyä, on ratkaistava arvoitus. Kummitus ei voi rauhoittua ennen kuin salaisuudet kaivetaan esiin. Niiden paljastuminen auttaa myös ihmisiä ymmärtämään toisiaan.

Suomennoksen kerronta on kaunista, vaikka paikoin ilmaisut vähän onnahtelevatkin. Takakannen mukaan ”Kunhan Helen tulee on jännittävä kummituskirja tytöille”. Toivottavasti sentään nykyään kaikki voivat lukea kaikkea. Erityisesti tyttöyttä käsitteleväksi en tätä miellä, vaikka keskeiset päähenkilöt ovatkin tyttöjä ja toki tämä seikka tarjosi pienelle minullekin mieleistä samaistumispintaa.

Selkeän yliluonnollisesta elementistään huolimatta kirja on lastenkirjaksi aika pelottava. Siinä on keskitytty olennaiseen, eikä ole pilattu tunnelmaa huumorilla tai muilla tyhjänpäiväisillä kevennyksillä. Luulen, että siksi pidin tästä jo lapsena. Lapsetkin haluavat lukea vakavista asioista, pelottavista ja surullisista. Tarinan kauhu tulee yksinäisyydestä sen edessä, kun kukaan ei usko sinua, eikä näe asioita samalla tavalla. Toinen kauhistuttava asia on elämää kuristava salaisuus ja kyvyttömyys kertoa siitä muille. Myös kuoleman ymmärtäminen on pelottavaa:

Katsoin omia käsiäni, jotka olivat yhä ojossa, ja näin suonet sinisinä ihon alla, luut niitäkin sisemmällä. Minun luurankoni. Minun luuni. Jonakin päivänä minusta ei olisikaan jäljellä mitään muuta. Ne lojuisivat yksinään pimeässä ja kylmässä, vuosien vieriessä, vuosien, joista en koskaan tietäisi mitään. […]  

Käänsin tammelle selkäni ja juoksin pois hautausmaalta haluten hartaasti jättää taakseni jalkojeni alle haudatut luut, mutta samalla tietäen, etten pääsisi eroon ihoni alla olevista luista. Miten lujaa juoksinkin, ne olisivat aina siellä, aina, vieläpä sittenkin, kun en enää olisi elossa tuntemassa niitä. (s. 114).

Kuolemaa karkuun juokseminen alkaa silloin, kun ensi kertaa ymmärrämme sen läheisyyden ja jotakin sen merkityksestä. Vuosia myöhemmin sitten huomaamme, ettemme ensi kertaan verrattuna tiedä siitä yhtään sen enempää, vaikka välirauha on ehkä tehtykin. Kenties siksi tällainen kirja kiehtoo vielä aikuisenakin.