Jos sieltä tuleekin saatana?

Romaani. Ira Levin, suom. Kaija Kauppi: Rosemaryn painajainen
(Gummerus 1990, 237 s, amerikkalainen alkuteos Rosemary´s baby, 1967)

Muistan luulleeni joskus Ira Levinin olevan nainen. Oli pakko tarkistaa näkemystä, kun näin kuvan, jossa hänellä komeilee muhkea parta. Assosiaatio lienee syntynyt nimen ohella Levinin käsittelemien feminististen teemojen vuoksi. No, enpä ole itsekään synnyttänyt, joten se sukupuolen vaikutuksista kokemusmaailmaan. Joka tapauksessa psykologinen kauhu toimii tässä teoksessa samaistuttavasti ainakin minulle. Teos on vanhentunut ihmeen vähän. Jotkut asetelmat ja sanavalinnat poikkeavat toki nykypäivästä ja herättävät jopa myötähäpeää, mutta perusajatus toimii edelleen. 

Hetket, joina nuori pariskunta muuttaa unelmiensa asuntoon ja alkaa odottaa lasta, ovat oletusarvoiltaan onnellisinta aikaa ihmisen elämässä. Kokonaan Rosemaryn näkökulmasta kerrottu painajainen käsittelee idyllin kääntöpuolta: mitä pelkoja liittyy raskauteen, kuinka odottava äiti on ympäröivien lääkärien ja epäluotettavien kokemusasiantuntijoiden armoilla ja kuinka avuton ihminen on etenkin vaikean raskauden loppuvaiheessa. Keho joutuu kovalle koetukselle samalla, kun pitäisi vielä pystyä suojelemaan lastaan. Kaikkein kauhistuttavin on kuitenkin kysymys siitä, kuka hemmetti sieltä syntyykään. 

Klassikkoteos kuvaa osuvasti paitsi henkilökohtaisia pelkoja vanhemman suhteesta tulevaan lapseensa, myös yhteiskunnallisten odotusten ristipainetta. Teos käsittelee valtavia teemoja ja on käänteentekevä tuodessaan esiin äitiyden painajaismaisuuden. Se murtaa siten vahvasti vielä 1950-luvulla ihannoitua kotiäitimyyttiä. Ketä varten sitä oikein lapsia tehdään? Onko velvollisuus rakastaa lastaan, vaikka sen ominaisuudet olisivat itse saatanasta? Psykologinen manipulointi ja sen eteneminen on niin ikään hienosti kuvattu. Kun uudet naapurit ottavat Rosemaryn aviomiehineen lämpimästi vastaan, on kaikki liiankin täydellistä. Pikkuhiljaa naapurien ja lääkärin tiivis huolenpito alkaa kiristää silmukkaa Rosemaryn kaulan ympärillä ja sen myötä luottamus aviomieheen alkaa rakoilla. Painajaismaista onkin myös kuvaus luotettavan parisuhteen muuttumisesta epävarmuuden helvetiksi, jossa ei voi olla varma, miten ympärillä olevia merkkejä tulee tulkita ja mitkä omista tunteista ovat oikeutettuja, mitkä liioiteltuja. 

Kirjoitusajankohtana maallistuminen oli vauhdissaan, ja tässä teoksessa keskeistä on myös päähenkilöiden suhde kirkkoon. Rosemary on hylännyt lapsuudenkodin uskonsa, minkä voi nähdä asettavan hänet alttiiksi saatanan vaikutusyrityksille. Toisaalta saatananpalvonnan voi myös nähdä rinnastuvan kirkkoon uskomusjärjestelmänä. Osana aikansa saatanabuumia teos heijasteleekin myös maallistumiseen liittyviä pelkoja ja samalla pelkoja vahvoja, ehdottomia uskomusjärjestelmiä kohtaan.

Mielestäni teos ei ole ansainnut asemaansa turhaan. Käännös on kaiken lisäksi helppolukuinen ja painavaan aiheeseensa nähden kevyt ja viihdyttävä lukea. Sopii siis mainiosti vaikkapa kesälukemiseksi. Tarinan tunnettuuteen on tietysti vaikuttanut myös Roman Polanskin ohjaama, vuonna 1968 ilmestynyt elokuva, joka on sittemmin saanut useita temaattisia seuraajia valkokankaalla.