Pikkukylän pelottava historia
Kirja-arvio. Romaani.
Ilkka Auer: Anastasia (Haamu Kustannus, 2017, 243)
Tarina ammentaa hyvin lapsuuden peloista vanhoja, juroja aikuisia tai asumattomia taloja kohtaan. On kiehtova ajatus, että entä jos se naapurin kiukkuinen akka tai vihainen isäntä onkin oikeasti paljon suuremman pahan palveluksessa. Dialogi on aidonoloista ja kaunistelematonta, mistä kertovat nuorten kylän asukkaista käyttämät tylyt lempinimet Raatoämmä, Kuunaama ja Mulkku-Eero.
Tarinan alkumetreillä lukija miettii, ovatko oudot tapahtumat vain päähenkilöiden mielikuvitusta, mutta pian huomataan seikkailun tapahtuvan reippaasti yliluonnollisen puolella. Sellaisena tämä toimii ihmeen hyvin aikuisellekin lukijalle. Tarina on toiminnantäyteinen ja tuo siksi mieleen kauhuelokuvat, joihin viitataankin kirjassa useasti. Pahaenteinen tunnelma on hyvin tuotu iholle luonnon ja maaseudun kuvaamisen kautta. Kolme nuorta päähenkilöä ovat kiinnostavia ja samaistuttavia. Mielenkiintoinen sivuhahmo on myös Kristianin vaari, joka ei vähästä hätkähdä. Teos on helppolukuinen ja viihdyttävä. Tätä voisi suositella myös Mats Strandbergin tuotannon ystäville, sillä toiminnallinen kauhu ja näkökulmiltaan sekä nuoria että aikuisia kiinnostava kerronta yhdistävät näitä kirjailijoita.
Kommentit
Lähetä kommentti