Älä kuse naapurin grilliin

Kirja-arvio. Romaani.
Henry Aho: Penikka (Atrain & Nord, 2020, 256 s)

Henry Ahon Penikka on kaikessa kuvottavuudessaan virkistävä teos. Alkoholisoitunut linnakundi Tomppa muuttaa vaimonsa Sarin ja teini-ikäisten tytärtensä Tiinan ja Liinan kanssa syrjäiselle mökille. Perheen uusi elämä alkaa kotomaan ihanassa äidin povessa metsien siimeksessä. Harmi, että Sarin edesmenneeltä veljeltä, jonka peruja mökki on, on jäänyt kaappiin muutama viinapullo. Vielä suurempi harmi on, että naapurissa asuu väkivahva erakko, joka on kuin mielensäpahoittaja suoraan helvetistä. Naapuri ei siedä ihmisiä, mikä aiheuttaa heti kitkaa oikeastaan ihan kaikkien välillä. On pian selvää, että teoksen edetessä rajanaapurien riita paisuu valtaviin mittaluokkiin.

Lukija inhoaa Tomppaa heti ensi riveiltä. Hän on mies, jolle naiset ovat nyrkin ja hellan välissä ja jolta miehetkin saavat hyvin äkkiä kuonoonsa. Naapuri se vasta kuvottava onkin. Naishahmoihin pystyy suhtautumaan vähän neutraalimmin. Heidän tuntojaan ei avatakaan samassa mittakaavassa, vaikka näkökulma käväiseekin kaikkien keskushenkilöiden kautta. Enimmäkseen tarinaa kerrotaan kuitenkin Tompan näkökulmasta sekä minäkertojana naapurin näkökulmasta. Teos on niin vastenmielinen, että se saa absurdin koomisia vivahteita. Välillä naurattaa ääneen ja välillä tekee mieli lopettaa lukeminen. Kerronta on persoonallista ja väistelee lajityyppien kliseitä hyvin. Lukiessa ei oikein tiedä, ketä pitäisi pelätä eniten ja mikä lopulta on se karmivin elementti. Komiikka taas syntyy siitä, kun lukija ei pysty samaistumaan kumpaankaan päähenkilöistä, vaan näkee, miten kiihtyvällä tahdilla ihmisen harhat voivat kasvaa.

Pakko mainita, että lukunautintoa häiritsivät hiukan kirjoitusvirheet ja toki joitakin toistuvia ilmaisuja olisi voinut käyttää säästeliäämmin. Muutoin kerronta oli juuri sopivan rosoista eikä pilalle trimmattua. Tässäpä mukavaa luettavaa vaikka kesämökille!