Paha parantajien asuntolassa

Kirja-arvio. Romaani.
Mia Vänskä: Valkoinen aura (Atena, 2014, 287s.)

Mia Vänskän Valkoinen aura nojaa selkeästi yliluonnolliseen kauhuelementtiin. Siksi teos on mielenkiintoinen ja jännittävä, mutta ei varsinaisesti pelottava.

Nuori sairaanhoitajaopiskelija Iina muuttaa opiskelija-asuntolaan, jonka käytävillä häilähtelee heti pahaenteisiä varjoja. Yksi tyhjillään olevista asunnoista huokuu pahaa ja pian Iina saa tietää, että siihen kytkeytyy opiskelijatytön selvittämätön murha. Iina kohtaa murhaan liittyviä asioita toistuvasti sekä öisissä painajaisissaan että päivänvalossa. Samalla hän löytää itsestään vuosia sitten unohtuneita puolia, jotka yhdistävät hänet useimmilta näkymättömissä olevaan todellisuuteen. Valkoinen aura on jotakin, jota Iina ei voi paeta.

Tarinassa kuvataan myös Iinan pitkäaikaista ja syvää ystävyyttä itseään etsivän Lindan kanssa sekä orastavaa romanssia komean lääkäriopiskelijan kanssa. Opiskelija-asuntolan miljöö on tunnistettava. Käytävien kolkkous kuvastaa hyvin elämänmuutokseen liittyviä pelkoja, kun ihminen repäistään pois tutusta lapsuudenkodista itsenäiseen elämään. Pidin myös opiskelijayhteisön kuvauksesta.

Kummituselementti on läsnä heti ensimmäisiltä sivuilta asti. Yliluonnollinen itsessään ei jaksa kauaa kutittaa niskakarvoja, vaan se asettuu osaksi Iinan arkea. Jännitettä tähän kuvioon luo haudan yli ulottuva pahantahtoisuus, jonka lähteet paljastuvat dekkarimaisen juonen avautuessa. Tapahtumat huipentuvat varsin traagisesti eikä lopussa mikään enää ole niin kuin ennen.

Ennen tätä teosta Mia Vänskältä ovat ilmestyneet romaanit Saattaja (2011) ja Musta kuu (2012). Nämä kaikki ovat mielestäni laadultaan tasavahvoja, perinteisiä kauhuelementtejä nykyaikaisesti hyödyntäviä ja viihdyttäviä teoksia.