Vinkeän vauhdikas vampyyriviikonloppu
Kirja-arvio. Terhi Tarkiainen: Pure mua (Tammi, 2018)
Terhi Tarkiaisen esikoisteos Pure mua nostaa hymyn huulille.
Hienostosuvun perillinen Anna saa vanhemmiltaan
30-vuotissyntymäpäivälahjaksi sietämättömän seksikkään vampyyrin.
Vanhempiensa kapitalistista maailmankuvaa kyseenalaistava Anna ei
kuitenkaan ilahdu mahdollisuudestaan omistaa tällainen tiedostava
yksilö. Lisäksi muut
vampyyrinomistajat tuntuvat harrastavan lemmikkiensä häikäilemätöntä
hyväksikäyttöä, mitä Anna ei voi sulattaa. Vampyyrin palauttaminen
osoittautuu kuitenkin haastavaksi
paitsi käytännön syistä, myös johtuen vakavista epäilyistä
vampyyrikennelin toiminnan eettisyyttä kohtaan. Yhteen viikonloppuun
mahtuu huikea määrä tapahtumia, kun vampyyrista eroon pääsemisen lisäksi
Annan pitäisi järjestää syntymäpäiväjuhlat yli-innokkaille
ystäville, pysyä väleissä sinnikkään ex-poikaystävän kanssa sekä
viimeistellä gradu. Kaiken lisäksi vampyyri ei taida olla ainoa laatuaan
Annan huvilan liepeillä...
Teos imaisi lukijan hetkessä hampaisiinsa ja lyhyet luvut saivat
ahmimaan sen nopeasti. Päähenkilö Anna on aluksi identiteetiltään
epävarma, mutta tosi paikan tullen päättäväinen, mikä toi mieleen
Charlaine Harrisin luoman Sookie Stackhousen hahmon. Muitakaan
mielleyhtymiä True Bloodina tunnettuun sarjaan ei voi
välttää, vaikka teos irvailee toki muillekin populaareille
vampyyritulkinnoille kansikuvaa myöten. Esineellistetty vampyyrimies
sopii tähän yhtälöön kerrassaan loistavasti. Tarkiainen tuntee
genrensä. Hän sekä repii huumoria kliseistä että niistä huolimatta
kertoo jännittävän tarinan, johon on yhdistetty ajankohtainen aihe
Suomen historiasta. Hän on myös onnistunut luomaan toimivan, vaihtuviin
valta-asetelmiin perustuvan eroottisen latauksen,
joka onneksi juuri ja juuri pysyttelee raiteilla lipsumatta liikaa
pornon puolelle. Anna tietää olevan väärin haluta alistettua vampyyria,
mutta haluaa tätä silti. Samaan tapaan lukija kokee vampyyriromantiikan
olevan kornia, mutta haluaa silti seurata sitä
herkeämättä.
Teos on ehdottoman virkistävä tapaus kotimaisen kirjallisuuden kentällä,
jossa vampyyreja ei ole liikoja nähty. Jatkoa odotettavissa?
Kommentit
Lähetä kommentti